Muutama päivä
sitten tuli kuusi kuukautta siitä, kun muutin Espanjaan. Hassua, sillä tuntuu kuin siitä olisi vasta muutama viikko. Puolessa vuodessa olen ehtinyt sopeutumaan paikalliseen kulttuuriin mainiosti (lue: valvomaan yhtä myöhään kuin naapurini ja käyttämään kyynärpää taktiikkaa paikallisella lentokentällä) ja hyväksymään sen tosiasian, että en edelleenkään ymmärrä kaikkea mitä minulle sanotaan. Tuossa ajassa olen myös mm:
- matkustanut Etelä-Ranskassa, Itävallassa, Sveitsissä, Suomessa, Barcelonassa ja Keski-Espanjassa. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Avilesiin en ole kuitenkaan ehtinyt
- toivonut, että lukion espanjan tunneilla olisi subjunktiivin (jota en ole käyttänyt kertaakaan) lisäksi opetettu mm. pankki-, lääkäri- ja uunini-katkaisee-sähköt-asunnostani-sanastoa
- oppinut näyttämään siltä kuin ymmärtäisin mitä paikalliset yrittävät minulle selittää
- ostanut (vain) kuudet uudet kengät
- oppinut arvostamaan Suomen lämmitystä/lämmintä vettä ja hyvin toimivia nettiyhteyksiä (nimimerkillä 30 litraa lämmintä vettä ja neljä kuukautta prepaidin varassa)
- ikävöinyt imuria! (äiti, tämä ei tarkoita, että seuraavalla Suomen lomalla imuroisin siellä!)
- kehittänyt kärsivällisyyttäni erilaisissa jonoissa
- nautiskellut elämästä
- todennut, että samaa ruokaa ei viitsi syödä neljänä päivänä peräkkäin
- rakastunut mangoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti