Tiedättekö sen tunteen, kun suupielet tuntuvat jääneen pysyvästi yläasentoon. Kun huomaat hymyileväsi jokaiselle vastaantulevalle, vaikka olet litimärkä ja vasta puolimatkassa kotiin. Ja sen tunteen kun tajuat tekeväsi jotain mistä todella pidät.
P.S. Näinä hetkinä meikän soittolista tuntuu koostuvan lähinnä suomihiteistä. Yllätinpä jopa itseni kuuntelemasta Tapani Kansaa! Ei paha :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti