Herätys

Pitäisi varmaan yrittää herätä tästä Netflix-koomasta ja kirjoitellakin jotakin tänne. Ihan huomaamatta ovat päivät ja viikot soljuneet ohitse ja totesinkin viettäneeni tällä puolella palloa jo yli kaksi kuukautta. Normipäivät täällä toistavat aikalailla itseään; herätys seiskalta, töitä suunnilleen neljään saakka, salille/shoppailua/muuta mukavaa, päivällinen, Netflix ja nukkumaan viimeistään kympiltä (koska ne kamalat seiskan aamut). Viikonloput menee viikosta toipuessa ja ehkä jopa niitä nähtävyyksiä katsellessa, jos jaksaa.

Huomasinkin tuossa eräänä päivänä (lähes vuoden jälkeen, jep), että ulkomailla asumisen ja siellä matkustelun välillä on suuri ero. Matkustellessa usein haluaa nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa, kun taas ulkomailla asuessa elää suurimmaksi osaksi ihan samanlaista arkea kuin Suomessa asuessakin. (Liian) usein tulee ajateltua, että sinne (tähän joku nähtävyys) voi mennä ensi viikollakin. Tai sitä seuraavalla. Ei ehkä se paras tapa, mutta kuinka moni voi sanoa harrastavansa päivittäistä lähiseutumatkailua Suomessakaan. Exactly.

Täällä kesä jatkuu edelleen ja sää on suosinut vilukissaa; mittari heiluu edelleen päälle parissakympissä ja pilvettömiä päiviä riittää. Sadepäiviä näihin kahteen kuukauteen on mahtunut yhden käden sormilla laskettava määrä. Tällä hetkellä voi vielä vetäistä sandaalit huolettomasti  jalkaan, mutta paikalliset povaavat kylmän ja sateisen syksyn saapuvan pian. Jää nähtäväksi olenko tämän talven suhteen yhtä onnekas kuin viime vuonna (Pohjois-Espanja, tammikuu, +26c). Kuvat viimeisen parin viikon ajalta.