Miten hurahdinkaan

... sirkukseen. En muista milloin olisin viimeksi odottanut parin tunnin treenisessioita näin innoissani. Urheiluhistoriaani mahtuu luistelua, voimistelua, (tanko)tanssia ja jopa akrobatiaa, mutta jostain syystä en koskaan ole päätynyt sirkustunneille asti. Onneksi tähän tarjoitui oiva tilaisuus täällä Vancouverissa. Ilmoittauduin noin kuukausi sitten yhdelle tunnille ja kas kummaa päädyin käymään neljällä eri tunnilla viikossa; 2x static trapeze* & aerial hoop*, 1x aerial silk* ja 1x swinging trapeze* (joka on muuten huisin korkealla). Parin viikon jälkeen kädet ovat rakoilla ja jalat mustelmilla, englanninkieliset termit menevät toisesta korvasta sisään toisesta ulos (eikä hajuakaan suomenkielisistä) ja välillä olen pihalla kuin lumiukko (mikä on erityisen kivaa siinä vaiheessa kun maahan on yli 5 metriä, "niin että miten sä pyysit mua tulemaan täältä alas?"). Silti odotan seuraavaa tuntia kuin lapsi karkkipäivää. Liikunnan iloja!

Kuva täältä

* Termien tarkkoja suomennoksia en tiedä, mutta yritän avata ne parhaani mukaan:

- static trapeze: katosta roikkuva trapetsi, johon ylettää lattialta, ei heilu (paljoa)
- aerial hoop: ilmassa roikkuva kapea vanne
- aerial silk: kaksi katosta roikkuvaa maahan asti ulottuvaa kangasta
- swinging trapeze: katosta roikkuva trapetsi, joka on ehkä n. 5 metrin korkeudella, ylös kiivetään köyden avulla, ks. kuva yllä